Käytössä on monia lääkkeitä, jotka tappavat syöpäsoluja tai estävät niiden lisääntymisen. Lääkkeen annostelutavasta riippumatta solunsalpaajat kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön. Tästä johtuen solunsalpaajilla voidaan hoitaa tehokkaasti myös levinnyttä suolistosyöpää. Solunsalpaajat vaikeuttavat solujen kasvua ja jakautumista. Levinneen suolistosyövän lääkitystä tehostetaan usein yhdistämällä solunsalpaajahoito biologiseen hoitoon.

Suolistosyövän solunsalpaajahoito koostuu yleensä useista samanaikaisesti annettavista lääkkeistä (yhdistelmähoito). Yhdistelmälääkitystä käytetään, koska eri lääkkeet vahingoittavat tai tappavat syöpäsoluja eri tavoin. Syöpäsoluja voidaan tuhota enemmän lääkkeitä yhdistelemällä kuin lisäämällä yksittäisen lääkkeen annostusta.

Solunsalpaajahoitoa voidaan antaa ehkäisemään paksu- tai peräsuolisyövän uusiutumista, jos kasvaimeen liittyy suuri uusiutumisvaara (Dukes B- ja C -luokan kasvaimet). Ennalta ehkäisevää solunsalpaajahoitoa nimitetään liitännäis- eli adjuvanttihoidoksi.

Levinnyttä suolistosyöpää ei yleensä voida poistaa leikkauksella kokonaan. Silloin solunsalpaajahoitoa käytetään pienentämään kasvainta leikkausta varten tai vähentämään oireita ja hidastamaan taudin etenemistä.

Solunsalpaajien vaikutus ei kuitenkaan rajoitu vain syöpäsolukkoon, vaan ne vahingoittavat usein myös elimistön normaaleja kudoksia. Näitä solunsalpaajien muualle kuin syöpäkasvaimeen kohdistuvia vaikutuksia kutsutaan haittavaikutuksiksi. Tavallisia solunsalpaajahoidon haittavaikutuksia ovat suun limakalvojen kipeytyminen, ripuli, veren valkosolujen määrän lasku, väsymys ja pahoinvointi.

Haittavaikutukset voivat olla epämukavia, mutta ne loppuvat yleensä hoitojen päätyttyä. Esimerkiksi jotkut solunsalpaajat saattavat aiheuttaa hiustenlähtöä, mutta hiukset kasvavat takaisin hoidon jälkeen. Myös hoitojen aikaiseen pahoinvointiin on olemassa pahoinvointilääkkeitä. Lääkärin on aina hyvä tietää mahdollisista hoitojen aiheuttamista haittavaikutuksista.