Peräsuolisyövän hoidossa voidaan käyttää sädehoitoa. Sädehoidolla pyritään tuhoamaan kaikki mikroskooppisen pienet syöpäsolut, joita ei pystytä poistamaan leikkauksella. Sädehoito estää syöpäsoluja kasvamasta ja jakautumasta. Se on paikallishoitoa, joka vaikuttaa ainoastaan hoidetun alueen syöpäsoluihin. Sädehoito on kivutonta eikä tee sinua radioaktiiviseksi. Sädehoitoa on käytetty syövän hoidossa jo sadan vuoden ajan, ja se on leikkauksen ohella syövän vakiintuneimpia hoitomuotoja.

Sädehoitoa annetaan kehon ulkopuolelta sädehoitolaitteella. Sädehoito on kehittynyt viime vuosina, ja suurienerginen säteily pystytään kohdistamaan tarkkojen laskelmien avulla suoraan hoidettavalle alueelle. Säteilykenttä on se kehon osa, johon sädehoito suunnataan. Säteilykentän koko ja sijainti määritetään tapauskohtaisesti kasvaimen tyypin ja sairauden levinneisyyden mukaan.

Sädehoitoa käytetään pääasiassa vain peräsuolisyövän hoitoon. Sädehoitoa voidaan antaa ennen leikkausta, jolloin hoitoa kutsutaan neoadjuvanttihoidoksi. Leikkauksen helpottamiseksi syöpäkasvainta voidaan pienentää ennen leikkausta annettavalla pitkällä sädehoidolla, johon yhdistetään solunsalpaajahoitoja.

Leikkauksen jälkeisen sädehoidon tavoitteena on tuhota mahdolliset leikatulle alueelle jääneet syöpäsolut. Leikkauksen jälkeistä hoitoa kutsutaan liitännäis- eli adjuvanttihoidoksi. Sädehoitoon saatetaan liittää myös solunsalpaajahoito. Sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistelmähoitoa kutsutaan kemosädehoidoksi.

Sädehoidolla saattaa olla joitakin haittavaikutuksia, jotka riippuvat sädehoidon kohteesta eli säteilyä saaneista elimistä ja kudoksista, sädehoitojen määrästä ja kokonaissäteilyn annoksesta. Sädehoitoon liittyvät haittavaikutukset ilmenevät nopeasti mm. ihossa, limakalvoissa ja luuytimessä. Peräsuolisädehoidon jälkeen haittavaikutuksia voi myöhemmin esiintyä suolessa, virtsarakossa ja sukupuolirauhasissa.