Verisuonten kasvun esto

Syöpäkasvaimen kasvu edellyttää toimivaa verisuoniverkostoa. Verisuonten kasvua tapahtuu terveessä kehossa mm. haavojen paranemisen, sikiön kehityksen ja kuukautisvuodon yhteydessä. Syöpäkasvaimet ovat riippuvaisia verisuonista, jotka ruokkivat kasvainta hapella ja ravinteilla.

Kun verisuonten kasvu syöpäkasvaimeen estetään, kasvain alkaa kärsiä hapen ja ravinnon puutteesta, jolloin sen kasvu pysähtyy tai hidastuu. Ilman toimivia verisuonia syöpäkasvain ei pysty kasvamaan halkaisijaltaan juuri nuppineulan päätä suuremmaksi. Verisuonet muodostavat myös reitin, jota pitkin syöpäsolut voivat levitä muualle elimistöön. Siksi verisuonten kasvun esto hankaloittaa myös syöpäsolujen leviämistä muualle elimistöön, vaikeuttaen näin etäpesäkkeiden syntyä.

Verisuonten kasvua ja uudelleen muodostumista (eli angiogeneesiä) edistävät elimistössä monet tekijät, mutta tärkein niistä on verisuonikasvutekijä, josta käytetään lyhennettä VEGF (vascular endothelial growth factor). Se saa verisuonten pintaa verhoavat solut jakautumaan, minkä seurauksena muodostuu uusia verisuonia.

Verisuonten kasvun esto on tällä hetkellä yksi tutkituimmista biologisista hoitomuodoista.

Kasvusignaalireittien esto

Syöpäsolujen kasvua, kehitystä ja etäpesäkkeiden muodostusta säädellään solunsisäisten viestintäreittien avulla. Viestintäreitti aktivoituu, kun jokin kasvua kiihdyttävä tekijä sitoutuu tiettyyn kohtaan solun pinnalla. Näitä kohtia kutsutaan reseptoreiksi. Mikäli viestintäreitin aktivoituminen estetään, syöpäsolu ei enää pysty vastaanottamaan kasvua kiihdyttäviä viestejä, ja sen kasvu häiriintyy.

Yksi syövän kasvun ja kehityksen kannalta olennainen viestintäreitti aktivoituu solun pinnalla sijaitsevan epidermaalisen kasvutekijäreseptorin (EGFR) kautta. EGFR on proteiini, jota esiintyy pieniä määriä myös normaaleissa soluissa, mutta usein sen määrä syöpäsoluissa on monikertainen normaalisoluihin verrattuna. EGFR:n normaalia suurempi määrä tai liiallinen aktiivisuus saa syöpäsolut jakautumaan normaalia huomattavasti nopeammin, mikä kiihdyttää syöpäkasvaimen kasvua. Suuri EGFR-pitoisuus voi myös edistää etäpesäkkeiden muodostusta.

Tietyt biologiset hoidot estävät solujen pinnalla olevan EGFR:n toimintaa, ja hidastavat näin syöpäsolujen kasvua ja jakautumista. Suolistosyövän hoidossa käytettäviä EGFR:n estäjiä ovat setuksimabi ja panitumimabi. Koska EGFR-estäjien vaikutus kohdistuu pääosin syöpäkasvaimeen, niiden haittavaikutusprofiili on erilainen kun perinteisten solunsalpaajien. EGFR-estäjien tyypillisiä haittavaikutuksia ovat esimerkiksi kasvojen ja ylävartalon ihottuma ja ripuli.