Olen 79-vuotias aktiivinen eläkeläisnainen. Minulla on sokeritauti, kolesteroli koholla ja verenpainetauti. Näiden seuraamukset vähän hidastavat menoa. Lopetin tupakoinnin 70-luvulla ja alkoholia en käytä juuri lainkaan. Ruokailun suhteen ei ole ollut ongelmia. Terveyskeskuksen vuosikontrollissa huomattiin hemoglobiinin laskeneen 135:sta 97:ään. Kerroin lääkärille, että vatsa turpoaa silloin tällöin muutama tunti syömisen jälkeen. Vatsan toimimisen jälkeen turvottelu helpottaa. Olen kuitenkin huomannut, että joskus ulosteen väri on lähes mustaa. Yleensä pystyn kävelemään pitkiäkin matkoja, mutta viimeisen kahden kuukauden aikana olen joutunut lyhentämään lenkkejä, koska pian liikkumisen jälkeen henkeä alkaa ahdistaa.

Lääkäri passitti minut saman tien sydänfilmiin, mutta sydämen toiminnassa ei todettu poikkeavaa. Hän lähetti minut kuitenkin sairaalan päivystyspoliklinikalle jatkotutkimuksiin, koska omalla terveysasemalla ei otettu enää verikokeita.

Sairaalassa otettiin lisää laboratoriokokeita, joissa näkyi raudanpuute ja koholla olevat munuaisarvot (P-Krea 126, normaali olisi alle 90). Kokeissa ei kuitenkaan näkynyt merkkejä sydänveritulpasta tai muuta selittävää. Vatsavaivojen ja matalan hemoglobiinin vuoksi minulle tehtiin tietokonekuvaus. Siinä löytyi syöpä paksusuolessa, mutta lääkärin mukaan syöpä ei ollut levinnyt eikä keuhkoissa tai maksassa näkynyt etäpesäkkeitä.

Pääsin sairaalasta kotiin kahden päivän kuluttua, kun verensiirtojen jälkeen hemoglobiini oli noussut 110:een ja vointini koheni selvästi. Seuraava tutkimus olisi paksusuolitähystys, joka tehtäisiin mahdollisimman pian sairaalassa. En kuitenkaan jaksanut odottaa sitä viikkoa pidempään ja menin omakustanteisesti yksityislääkärille tähystykseen. Näin kasvaimen ruudulta itsekin. Tähystävä lääkäri rauhoitteli ja sanoi, että leikkauksella ei ollut tulipalokiire, ihan rauhassa voisin odotella aikaa leikkaukseen. Tähystävä lääkäri lähetti tähystys- ja koepalavastauksen yliopistosairaalalle tiedoksi ja kertoi yhteisneuvottelusta, jossa jatkohoitoni suunniteltaisiin. Nyt odottelen kärsimättömänä leikkausaikaa, mutta toisaalta olo on helpottunut, kun syöpä varmistui. Oli tärkeää kuulla, että syöpä ei ollut levinnyt ja että leikkauksella se pystyttäisiin poistamaan.

Vatsaelinkirurgin kommentit:

Potilaan kertoma oirekuva sopii tyypilliseen paksusuolen alkuosan kasvaimeen. Paksusuolen alkuosan kasvain on muodoltaan sienimäinen ja aiheuttaa harvoin suolitukosta. Yleensä syöpäkasvaimen kasvaessa alkaa esiintyä verenvuotoa. Tämä ilmenee ensinnäkin hemoglobiinin laskuna (anemia) ja toisaalta mustana tai tumman punaisena ulosteena. Usein potilaat kertovat, että oireena on väsymys ja hengenahdistus vähäisenkin rasituksen jälkeen. Suolitukosoireiden puuttuessa diagnoosi saattaa viivästyä. Periaatteena on, että jos iäkkäämmällä henkilöllä on anemiaa, tulisi mahasuolikanavan tähystykset, gastroskopia ja kolonoskopia, tehdä rutiininomaisesti.

Nykyään potilaille, joilla on mahasuolikanavaan viittaavia oireita ja anemiaa, tehdään sairaalassa usein vatsan alueen tietokonekuvaus. Paksusuolen syövät löydetään usein tällä tarkalla tutkimuksella. Diagnoosi varmistetaan aina paksusuolitähystyksellä, jonka yhteydessä otetaan kasvaimesta koepaloja mikroskooppista tutkimusta varten.

Paikallisessa paksusuolisyövässä pyritään aina leikkaushoitoon. Paksusuolen alkuosan pahanlaatuisissa kasvaimissa poistetaan paksusuolen alkuosa ja siihen kiinnittyvä suolilieve (oikeanpuoleinen hemikolektomia). Tällä tavalla saadaan kasvain kokonaisuudessaan poistettua ja samalla tulee poistettua myös imusolmukealueet. Leikkauksesta toipuminen on nykyään nopeaa, ja leikkaustulokset ovat hyvät.

Syöpälääkärin kommentit:

Osallistuin tämän potilaan hoitoneuvotteluun, jossa oli mukana minun lisäksi useampi vatsaelinkirurgi, mm. etäpesäkekirurgiaan erikoistunut maksakirurgi, radiologi ja patologi.

Hoitoneuvottelussa kirurgi kertoi potilaan perussairauksista, selvittelypolusta, oireista ja tähystyslöydöksestä. Patologi oli saanut yksityispuolen biopsianäytteet nähtäväksi. Niissä näkyi tyypillinen keskinkertaisesti erilaistunut adenokarsinooma eli rauhasperäisestä suolen limakalvosta lähtöisin oleva syöpä.

Radiologi näytti vartalon tietokonetomografian (TT) kuvat ja selitti, että kyseessä on suolen limakalvon läpäisevä kasvain umpisuolessa (cT3- luokitus neliportaisella asteikolla, jossa luokka 4 on kasvanut vieruselimeen). Kasvaimen seudussa ei näkynyt paikallisia imusolmukemetastaaseja (N0-luokitus). Jos lähi-imusolmukkeissa näkyy 1-3 etäpesäkettä, kyseessä on luokka N1 ja jos neljä tai enemmän, N2. Etäpesäkkeitä ei näkynyt maksassa, keuhkoissa, vatsanpeitteissä, keuhkopussissa, luustossa, munuaisissa, pernassa, eikä muuallakaan (M0-luokitus).

Keskustelimme potilastapauksesta yhdessä ja totesimme, että kyseessä on kuratiivinen hoitolinja eli tavoitteena on parantaa potilas leikkauksella. Kirurgi kertoi suunnittelevansa oikeanpuoleista paksunsuolen typistystä tähystysteitse. Kerroin, että sädehoitoa ei tarvittaisi, koska kyseessä oli paksusuolisyöpä. Vastaavassa peräsuolisyövässä potilaalle annettaisiin viiden kerran sädehoito viikon aikana ennen leikkausta.

Potilaan CEA-arvo oli vähän koholla (7,8), kun normaali arvo on alle 5 tässä sairaalassa. CEA on lyhenne sanoista carcinoembryonaalinen antigeeni ja siitä käytetään usein nimitystä kasvainmerkkiaine, jota erittyy myös muusta syystä kuin syövästä. Tämän tasoisia arvoja nähdään esimerkiksi tupakoitsijoilla. Tämä potilas ei tupakoi, joten koholla oleva arvo selittyy hyvin paikallisella syövällä. CEA-taso on yksilöllinen, eikä sitä voi verrata yksilöiden välillä.

Leikkauksen jälkeen tämä tapaus käsitellään uudestaan hoitoneuvottelussa. Tuolloin kirurgi kertoo leikkauslöydöksistä sekä siitä, saatiinko kaikki näkyvä syöpäkudos pois, oliko se levinnyt vatsaonteloon (vatsanpeitteissä oleva levinneisyys ei välttämättä näy tietokonekuvauksessa) ja siitä, miten potilas on toipunut leikkauksesta. Patologi kertoo ennustetekijöistä, mm. kasvaintyypistä (adenokarsinooma), erilaistumisasteesta ja siitä, oliko poistetuissa imusolmukkeissa syöpää sekä montako imusolmuketta hän on tutkinut. Lisäksi hän arvioi muita ennustetekijöitä, kuten levinneisyyttä lähiverisuoniin, hermojen viereen ja imuteihin. Radiologi näyttää tarvittaessa kuvat uudelleen. Näiden tietojen pohjalta syöpälääkäri arvioi, tarvitaanko puolen vuoden kestoista lääkehoitoa eli liitännäishoitoa syövän uusiutumisriskin vähentämiseksi.