Olen hyväkuntoinen 59-vuotias mies. Minun ei ole tarvinnut juuri käydä lääkärissä eikä suolentoiminnassani ole koskaan ollut ongelmia. Tämän vuoksi aloinkin huolestua, kun suolentoimintani hidastui muutaman viikon aikana miltei ummetukselle. Samalla huomasin, että vatsani turpoaa pian ruokailun jälkeen. Silloin tällöin ulosteen mukana on tullut kirkasta verta, mutta kun pukamiakin on ollut, en ole pitänyt verentuloa huolestuttavana.

Vatsan turvotus paheni, ja samalla alkoivat kovat vatsakivut. Kun suolentoimintani hidastui entisestään, pyysin vaimoa viemään minut terveyskeskukseen. Sieltä minut passitettiin suoraan sairaalaan, sillä suoli ei toiminut enää lainkaan. Edes ilmaa ei tullut ulos. Sairaalassa minusta otettiin verikokeet, ja minut laitettiin vatsan tietokonekuvaan, jossa havaittiin paksusuolisuolitukos. Tukoksen syyksi epäiltiin syöpäkasvainta. Veti kyllä vakavaksi, kun lääkäri kertoi, että maksassa oli viisi etäpesäkettä, joista suurin oli läpimitaltaan yli neljä senttiä. Onneksi vaimo oli tukena, kun löydökset kerrottiin.

Minulle tehtiin myös suolen läpikulkua tutkiva varjoainekuvaus. Siinä käytetty liukas aine sai myös suolen toimimaan. Seuraavana päivänä minulle tehtiin paksusuolitähystys, jossa todettiin, että paksusuolen loppuosassa oli tukkiva kasvain. Tähystyksessä otettiin näytteitä diagnoosin varmistamiseksi sekä geenitestejä varten.

Kun kyselin geenitesteistä, lääkäri kertoi, että näytteistä tehdään jatkohoitoon vaikuttavat KRAS-, NRAS- ja BRAF-geenitestit sekä perinnöllisyyttä selvittävä MSI-H-testi. Myös äidilläni ja äidinisällä on ollut paksusuolisyöpä, mutta toisaalta minun ja äitini sisarukset ovat terveitä. Kasvainmerkkiaine CEA oli selvästi koholla, 275 (viitearvo <5), samoin kuin Ca 19-9, jonka arvo oli 1022 (viitearvo <26).

Lääkäri kertoi, että hoitoneuvottelussa oli päädytty kiireelliseen vasemmanpuoleiseen suolitypistykseen tähystysmenetelmällä. Tällaisesta leikkauksesta toivutaan nopeasti, joten lääkehoidot voidaan aloittaa pian leikkauksen jälkeen. Geenitesteissä minulla ei todettu mitään mutaatioita, joten koko lääkevalikoima on käytössäni. Myöskään perinnöllisyyteen viittaavaa löydöstä ei todettu MSI-testissä, joten lapseni ja sisarukseni voivat huokaista helpotuksesta.

Hoidon tavoitteena on yrittää parantaa minut leikkaamalla suolikasvain ja sen jälkeen maksan etäpesäkkeet, jos niihin saadaan vastetta lääkehoidolla. Ehkä tämä ei sittenkään ollut kuolemantuomio. Ja vaikka etäpesäkkeitä ei voitaisikaan leikata, niin taudin etenemistä jarruttava lääkehoito pitänee minut kuitenkin hengissä vielä jonkun vuoden. En halua antaa periksi, ainakaan vielä!

Vatsaelinkirurgin kommentit:

Tämän potilaan kohdalla hoitoneuvottelu oli äärimmäisen tärkeä hoidon suunnittelun kannalta. Parantavan hoidon mahdollisuus olisi voinut jäädä helposti huomioimatta, jos maksakirurgi ei olisi osallistunut hoitoneuvotteluun.

Tällä potilaalla on viisi maksametastaasia kummassakin maksalohkossa, ja sekä vasemmalla että oikealla maksassa. Osa metastaaseista on kohtalaisen kookkaita, mutta niiden sijainti on kohtuullinen etäpesäkekirurgiaa ajatellen. Aikaisemmin etäpesäkekirurgian poissulkukriteerejä olivat metastaasien sijainti molemmissa maksalohkoissa ja että maksametastaaseja oli enemmän kuin neljä. Nykyään etäpesäkekirurgiassa kriteereinä on, että kaikki syöpä pitää saada poistettua, jäävälle maksan osalle pitää säästyä verisuonisto ja sappiputkiston jatkuvuus pitää taata.

Suurin osa paksusuolikasvaimista sijaitsee paksusuolen vasemmalla puolella tai sen loppuosassa. Tämän alueen kasvaimille on tyypillistä, että ne aiheuttavat suolen ahtautumista. Sen seurauksena kehittyy suolitukos, jonka oireena on alkuvaiheessa ummetus. Myöhemmin alkaa esiintyä vatsan turvotusta ja tukostilanteen edetessä voimakkaita vatsakipuja. Tässä vaiheessa potilaat hakeutuvatkin jo sairaalan päivystykseen. Paksusuolen loppuosan kasvain voi kuitenkin olla vähäoireinen tai aiheuttaa ajoittain esiintyvää kirkasta verenvuotoa ulostuksen mukana. Jos kasvain on vähäoireinen tai jopa oireeton, se saatetaan löytää vasta, kun se on lähettänyt etäpesäkkeitä. Tätä tapahtuu 20–25 prosentilla paksusuolisyöpätapauksista.

Paksusuolitukoksen yleisin syy on paksusuolen loppuosan kasvain. Tukos saattaa laueta itsestään, mutta yleensä kasvain joudutaan leikkaamaan kiireellisesti. Tämä johtuu siitä, että tukostilanteen edetessä suolen seinämä venyy, ja lopuksi suoli voi jopa puhjeta. Kiireellinen leikkaus pyritään tekemään muutaman päivän tai viimeistään viikon kuluessa. Leikkauksessa poistetaan paksusuolen vasen puoli, ja jäljelle jäävä suolenpää yhdistetään peräsuoleen. Maksan etäpesäkkeiden leikkaus tehdään sen jälkeen, kun tiedetään, onko lääkehoidosta tullut vastetta.

Huonokuntoiselle potilaalle voidaan joutua tekemään pelkästään avanne suolentoiminnan turvaamiseksi, jos varsinaista leikkausta pidetään liian suurena riskinä. Nykyään suolitukos voidaan laukaista myös asettamalla putki eli stentti tukkivan tuumorin läpi paksusuolitähystyksen yhteydessä. Myöhemmin voidaan tehdä kasvainta poistava leikkaus.

Syöpälääkärin kommentit:

Neoadjuvanttihoito tarkoittaa syöpälääkehoitoa ennen etäpesäkekirurgiaa. Tälle potilaalle maksametastaasien pienentäminen on välttämätöntä, jotta maksakirurgi saa poistettua kaiken syövän. Käytämme tämän potilaan kohdalla tehokkainta mahdollista hoitoa, mikä tarkoittaa yhdistelmäsolunsalpaajaa ja biologista lääkettä, joista räätälöidaan paras mahdollinen yhdistelmä tälle perusterveelle ja hyväkuntoiselle miehelle. Yhdistelmäsolunsalpaajahoito koostuu 5-fluorourasiilijohdannaisesta yhdistettynä irinotekaaniin tai oksaliplatiiniin tai joskus kumpaankin. Biologiset lääkkeet ovat verisuonikasvutekijän (vasculat endothelial growth factor = VEGF) tai EGFR (epidermal growth factor) estäjiä, jotka eivät yksinään ole riittävän tehokkaita tässä asetelmassa, mutta tehostavat yhdistelmäsolunsalpaajan vaikutusta niin, että etäpesäkekirurgia on useammalle mahdollista.

Lääkehoidon ajoittaminen suhteessa leikkauksiin pitää suunnitella huolella, jotta maksa ei vaurioituisi eikä haavojen parantuminen vaarantuisi lääkehoidosta. Tärkeää on myös se, että kasvaimet ehtisivät pienentyä riittävästi, mutta ei liikaa. Tämä vaatii saumatonta yhteistyötä kirurgien ja syöpälääkäreiden välillä. Tälle potilaalle tehdään vartalon tietokonetomografia kahden kuukauden välein, kunnes kasvaimet ovat pienentyneet riittävästi etäpesäkekirurgiaa ajatellen.

Kasvainmerkkiaineista sekä CEA (eli carcinoembryonaalinen antigeeni) että Ca 19-9 (cancer antigen 19-9) ovat selkeästi koholla. Tämä on tyypillistä, kun potilaalla on laaja maksametastasointi. Kasvainmerkkiaineiden suurin hyöty nähdään hoitovasteen seurannassa. Tältä potilaalta mitataan kasvainmerkkiaineet kahden kuukauden hoidon jälkeen, jolloin nähdään, ovatko ne kääntyneet laskuun ja onko vaste samansuuntainen kuin koon muutos tietokonetomografiassa. Kasvainmerkkiaineita ei mitata aikaisemmin, koska ensimmäisen kahden kuukauden kohdalla kasvainmerkkiaineiden nousu voi viitata sekä hoitovasteeseen että taudin etenemiseen. Tätä alkunousua kutsutaan niin sanotuksi tumour flare -ilmiöksi.

Vartalon tietokonetomografia on paras tutkimus, kun selvitetään syövän levinneisyyttä. Siinä kuvataan koko keho kaulan alaosasta istuinkyhmyjen alapuolelle asti. Parhaat kuvat saadaan käyttämällä varjoainetta. Sitä ei voida kuitenkaan käyttää potilaille, joilla on jodiallergia tai normaalista poikkeava munuaisten toiminta.

Toisinaan tietokonetomografian lisäksi tehdään kuvauksia muilla menetelmillä. Tämän potilaan kohdalla maksan magneettikuvaus (magnetic resonance imaging MRI) voi antaa lisätietoa etäpesäkkeiden määrästä ja sijainnista. Maksamuutosten selvittelyssä ultraääni joko varjoaineen kanssa tai ilman voi olla hyödyllinen etenkin hyvänlaatuisen muutosten, kuten kystan ja metastaasin erottelussa. Koko kehon PET-tutkimus voi tuoda esiin lisäetäpesäkkeitä muualla kuin keuhkoissa tai maksassa. PET-kuvausta käytetään harvoin ensi vaiheen tutkimuksena.

Jos maksaresektio onnistuu, leikkauksessa saadaan poistettua kaikki viisi metastaasia ja hän toipuu leikkauksesta hyvin; tällöin tälle potilaalle suositellaan 3-6 lisäkuukauden mittaista yhdistelmäsolunsalpaajahoitoa eli liitännäishoitoa. Potilaat toipuvat yleensä maksaleikkauksesta jopa paremmin kuin suolileikkauksesta. Leikkauksesta toipuminen on kuitenkin yksilöllistä, joten liitännäishoito suunnitellaan aina potilaskohtaisesti.